Oletko sinä kuoleman kanssa sinut?

Minä en ole. En ole valmis kuolemaan, jotain on kesken. Ei siten että olisin kovin merkittävä henkilö ja työni ja toimintani olisi kesken, vaan ihmissuhteissa on vielä paljon kesken. Olen elämässäni menettänyt monta läheistä ihmistä , perheen jäseniä mutta myös muuten läheiseksi tulleita. Sen olen oppinut että suru on hyvä surra silloin kun on sen aika. Koska sieltä se aina pomppaa esiin kun sitä vähiten odotat, jonkun uuden surun tai koettelemuksen myötä.
Vuodenvaihde on itselleni raskasta aikaa, moni rakas on lähtenyt juuri vuoden pimeimpinä aikoina valoa kohti , muistot ovat vain jääneet. Ihmisen voi menettää myös ilman kuolemaa ; elämän tilanteet muuttuvat , tulee jokin konflikti, tulee välimatkaa, aika kuluu ja on vaikeaa enää korjata yhteyttä. Sekin koskee kipeästi mutta silti on vielä toivoa, kun toinen on täällä eikä ikuisesti mennyt rajan taa.

Myös julkisuuden henkilöiden kuolema voi koskettaa. Jos tuossa ihmisessä tai hänen elämässään ja tekemisissään on jotain kosketuspintaa oman elämän kanssa , tai esimerkiksi heidän tekemänsä taide , kuten musiikki liittyy johonkin tiettyyn muistoon tai aikakauteen. Silloin se on tärkeää, merkityksellistä ja ikuista.
Minua on järkyttänyt ja koskettanut erityisesti seuraavien muusikoiden kuolema. Sammy Babitzin , Rauli Badding Somerjoki, Irwin Goodman, Carola, Kirka, Michael Jackson ja nyt vuoden vaihteessa Alexi Laiho. En ole koskaan ketään artistia tai bändiä erityisesti fanittanut ja nostanut jalustalle mutta jokin näissä henkilöissä koskettaa ja tietenkin heitä yhdistää myös se että ovat lähteneet liian aikaisin, liian nuorena.

Olin vain 12-vuotias kun Sammy Babitzin kuoli autokolarissa. Jotenkin suosikkilaulajan äkillinen poismeno korosti yksinäisyyden tunnetta mikä minulla oli kun kaikki sisareni olivat lähteneet pois kotoa, minusta seuraavaksi vanhempi peräti Saksaan asti. Baddingin hahmo ja laulut ovat aina tuntuneet läheisiltä, Irwinin showhahmon takaa vaistosin herkän ihmisen Antti Hammarbergin, Carolan tulkinnat ovat tulleet tutuiksi lapsesta saakka ja Kirka on aina 70-luvulta lähtien ollut kirkas stara. Kuitenkin Kirkan kaikkein tunteisiin menevin julkaisu on ollut vuonna 1988 ilmestynyt Surun pyyhit silmistäni , joka minulla oli c-kasettina. Se tuo koko perheelle tietyn ajan ja tietyn auton mieleen. Sen auton soittimessa kasetti on vieläkin. Michael Jackson oli surullinen ihminen mutta muusikkona ja tanssijana aivan huippu, hän kuului nuoruusvuosieni disko- ja liikuntaretkien siivittäjiin. Alexi Laiho on tullut tutuksi läheiseni kautta noin 15 vuotta sitten. Alexi ja hänen musiikkinsa olivat hänelle todella tärkeitä monella eri tavalla. Ensimmäinen bändipaita 12-vuotiaana ja huoneen seinät vuorattuna kuvilla. Kuinka monella keikalla hän kävikään , monet Allun plektrat ja vesipullo aarteina mukana. Minäkin olin yhdellä keikalla. Onneksi vuonna 2018 hän viimein pääsi kunnolla tapaamaan idoliaan ja yhteiskuviin. Ne hetket ja muistot antavat voimaa tänä raskaana aikana.

Musiikin ja muun taiteen voima on suuri. Sen avulla voi kokea samaistumista ja löytää kätkettyjä tunteita, se voi aukaista lukkoja, se voi auttaa selviytymään hetkestä toiseen. Se voi pelastaa henkiä. Usein lyhyeksi jääneen elämänsä aikana tekijät antavat muille paljon. Heidän liekkinsä palaa kirkkaasti heidän eläessään mutta myös muistoissamme. Varmaan tämän koronavitsauksen aikanakin moni on saanut elämäänsä suurta lohtua musiikista tai muusta taiteesta.

Alussa totesin että olen oppinut että suru pitää surra kun on sen aika. Vaikka ymmärrän että jokainen meistä aikanaan lähtee niin minussa asuva pieni kapinallinen kokee ja kysyy : ”Miksi parhaimmat lähtevät aina ensin?”


KEVÄTKESÄ 2020

LUONTO LIIKKEESSÄ

Äitienpäivän yöllä satoi lunta,
aamulla metsässä
satujen valtakunta.

Lumi satoi alas puusta
sokeripaloina, timantteina,
sumusateena , maasta nousi usva.

Jokainen solu valkeanvihreässä
kihisi ja kuhisi
hereillä ja kiinni elämässä.

Aurinko välkytti järven sineä
jonoissa, riveissä, mosaiikkina,
kauneutena, en keksi nimeä !

Lintu lauloi, kala polski rantaveessä
käki kukkui , kauris katseli
minua ja sanoi: Kesä on eessä !


KIPUJEN MIES, SAIRAUDEN TUTTAVA

Nämä sanat, mitkä Jeesuksesta oli lausuttu, kipujen mies ja sairauden tuttava, jäivät mieleeni eilisestä Kangasniemen seurakunnan pitkäperjantain jumalanpalveluksesta, jota hienosti saattoi seurata suoratoistona vaikkapa facebookin kautta. Myös nämä lauseet jäivät mieleeni: Pontius Pilatuksen tivatessa Jeesukselta ”Oletko juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta” . Ja vielä viittaus tulevaan helatorstaihin ” Hän joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.”

Muutamassa lauseessa ilmenee alhaisuus ja ylhäisyys, inhimillinen ihminen ja kuningas, kaikkeuden valtias.

Ehkä meissä ihmisissä voi olla myös nuo molemmat puolet. Syvästi inhimillinen, erehtyväinen, heikko ihminen mutta myös jotain korkeampaa, jalompaa. Niitä sydämen kultahippuja kaivataan tässä ajassa toden teolla. Maailmanjärjestyksen korttitalo on kaatunut ja nyt olisi hyvä hetki miettiä miten se saataisiin tukevammalle pohjalle tulevaisuutta silmällä pitäen. Luonto on hyvä, luonto on anteeksiantavainen, luonto on pitkämielinen, mutta se voittaa lopulta aina. En usko että ihminen saa koko maapalloa räjähtämään kappaleiksi vaikka saisikin ryöstettyä ja tuhottua kaiken kasvavan ja uusiutuvan. Eiköhän tämä mollukka pyöri avaruudessa vielä
sittenkin kun ihmiskunta on hävinnyt.

Tosiasia on että tasan ei käy onnen lahjat telluksella. Epäkohtia riittää päättymätön lista mutta miten tällä pallolla saataisiin sellainen järjestys että kaikilla olisi elämisen perusedellytykset ? Miten saataisiin tasa-arvo niin että kehitysmaissa elävän ihmisen, sodan jaloissa elävän ihmisen , pakolaisen ja hyvinvoinnin keskellä elävän ihmisen elämän hinta olisi yhtä arvokas ? Olen varma että tämän koronakriisin keskellä moni on miettinyt samaa. Koronakriisi on tuonut ajatuksen elämän epävarmuudesta meitä lähemmäksi. Meitä, joita sodat ja nälänhätä ja luonnonmullistukset eivät ole aikoihin ravistelleet. Ne ovat tapahtuneet jossain kaukana, joillekin muille ihmisille.

Ihmisille, samanlaisille kuin sinä ja minä. Ihmisille , jotka pienuudessaan ja suuruudessaan ovat osa kaikkeutta. Hyvää pääsiäistä. (Kuva Genesaret-järven rannalta Tiberiaksesta v. 1990)


LOPPUJA JA ALKUJA

NIMETTYJEN KIVIEN MAA

”Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan”

(Haloo Helsinki: Joulun kanssas jaan)

Myös otsikko Nimettyjen kivien maa on samaisesta laulusta.Isäni piti paljon hautausmaista ja vei meidätkin kesäretkillä eri paikkakuntien hautausmailla vierailemaan. Hautausmaat ovat usein kauniilla paikalla ja siellä on rauhallista. Pidän itsekin siitä tunnelmasta. Mutta eivät rakkaamme ole siellä. He ovat aina mukanamme, muistoissamme. Joulu ja uusi vuosi ovat aikaa, jolloin väkisinkin tulee arkielämää syvemmät aatokset mieleen. Mistä olemme tulossa, missä olemme nyt, minne olemme menossa ja miksi tämä kaikki. Niin moni läheinen ja rakas ja tuttu on jo mennyt pois. Kaipuu ja muistot ovat läsnä. Kuitenkin meillä jokaisella on lähipiirissämme ihmisiä, jotka ovat vielä täällä ja heitä voisi huomioida ja muistaa. Muistamisen ei tarvitse olla aina lahjan antamista, kortin lähettämistä vaan ehkä hyvän joulun toivotus vaikka bussissa vieressäistujalle. Tai jokin muu siinä hetkessä sopiva huomioiminen.

Minun vanhin lapseni on tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, vielä pitkälle ensi vuoteen ja toinen lapseni lähtee Keski-Eurooppaan jouluksi, kolmas lapseni on jouluna töissä. Mutta joka ikinen päivä heistä jokainen on sydämessäni. Kuten myös mieheni, äitini ja sisareni perheineen. Joulu ei tule siivouksesta, ruoanlaitosta, kuusen ostosta, lahjoista, kimalluksesta. Ne ovat vain oheistuotteita. Joulu tulee antamisen ilosta, omanlaisesta ohjelmasta, joku haluaa olla yhdessä joku haluaa olla yksin. Joku haluaa kokea joka joulu jotain erilaista. Joulu etelässä, joulu erämökissä, joulu hotellissa. Kaikkea ei saa itse valita, moni viettää joulun myös sairaalassa tai muussa hoitolaitoksessa. Moni viettää joulun töissä. Kaikki on oikein. Joulu tulee ja menee. Onkohan tämä joulu kuitenkin se, jonka muistamme vielä kun muut muistot ovat menneet.

Rauhallista joulun aikaa kaikille, huomenna on aina uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
Muutaman huomenen päässä on jopa uusi vuosi !


HÄMÄRÄN HYSSYÄ

Lokakuu. Äkkiä syksyn ilotulitus, uskomaton ruska,  alkaa olla ohi ja päiviin laskeutuu erilaiset harmaan, sinisen ja violetin sävyt. Sopiva aika sairauslomalle. Tämä syksy on kohdallani erilainen. Ensin pitää hampaita operoida ja sen jälkeen on tiedossa jalkaleikkaus. Hammasoperaatio tehdään Tampereella ja jalkaoperaatio Oulussa. Siihen miksi nämä paikkakunnat ovat valikoituneet on omat syynsä mutta käytännössähän tuo tietää pitkiä automatkoja ja ajankulua.  Useilla ihmisillä ( eikä vähiten yrittäjillä itsellään ) tuntuu olevan mielipide että eihän yrittäjä voi sairastaa, ei ainakaan vapaaehtoisesti, ainoastaan silloin kun on pää kainalossa.  Käsittääkseni yrittäjätkin ovat vain ihmisiä, ei robotteja , jotka kestävät mitä vaan ja saavat luvan  unohtaa itsensä. Jos on vuosikausia kärsinyt jalkavaivoista (joiden alkuperä on perinnöllinen, rakenteellinen + vanha vamma) niin eiköhän ole aika kokeilla jo tätä leikkauskorttia.  Toinen operaatio tuli yllättäen mutta oli pakollinen.

Ihmiset ovat suhtautuneet  tulevaan leikkaukseeni oikeastaan kahdella tapaa. Ne , joilla itsellä on ollut, ja on paljon kipuja ja vastoinkäymisiä ovat huomanneet että olen ollut aika väsynyt . Eräskin asiakas kysyi minulta yks’kaks: ” Saatko nukuttua hyvin? ” .  Sitten on taas ne, joiden mielestä olen aivan terve ”eihän sinun jalassasi ole mitään vikaa”.   Noista suhtautumistavoista voi terapeuttikin oppia jotain.  Toinen tuntui hieman säälivältä ja toinen taas välinpitämättömältä ja väheksyvältä.  Kumpikaan ei tuntunut aivan hyvältä vaikka ymmärrän että toinen oli tarkoitettu osaaottavaksi ja toinen kannustavaksi.  Mutta ulkoapäin annettu heikkous tai vahvuus ei vie mihinkään, se pitää syntyä ihmisestä itsestään. Miten sitten pitäisi suhtautua ja puhua ihmisille? Niin kanssaihmisille kuin asiakkaille ?

Se ei ole todellakaan aina helppo tehtävä. Jotkut piilottavat kipunsa ja pelkonsa huumorin alle ja jos mennään sillä linjalla ei ehkä koskaan päästä asioiden ytimeen. Jotkut taas valittavat varmuuden vuoksi enemmän kuin olisi tarpeen, että varmasti tulisivat nähdyksi ja kuulluksi.  Jotkut  pitävät kärsimyksensä omana tietonaan , ja heitä on vaikeinta auttaa.

Ei kai tuohon ole valmista reseptiä, tilannekohtaisesti täytyy suhtautua. Tärkeintä mielestäni on , että on aikaa pysähtyä kuuntelemaan ihmistä ja sitä miten hän kuvailee kokemuksiaan. Saa pyrkiä antamaan neuvoja jos niitä  kysytään mutta suurin apu lienee tietoisuus siitä että ollaan tukena silloin kun sitä tarvitaan.  Oppia ikä kaikki, terapeutillekin.  Pyrin jatkossakin siihen että en ole säälivä, alentuva, väheksyvä tai välinpitämätön.  Jokaisen kipu, kärsimys ja uupumus on hänen omaansa ja totista totta.  Toivon että pystyn , kunhan taas vahvistun,   auttamaan ihmisiä löytämään omat vahvuutensa.  Ihanaa  hämärän hyssyä ja hiljentymistä Sinunkin syksyysi <3

 

 

 

 


POTILASTIEDON ARKISTO – Kanta.fi

Kotikuntoutus Marketta on liittynyt kansalliseen sähköiseen Kanta Potilasarkistoon 30.7.2019.

Tästä päivästä lähtien kaikki uudet hoitojaksot kirjautuvat sähköisen potilastietojärjestelmän (Diarium) kautta myös Kanta-arkistoon. Asiakas voi tarkistaa tietonsa verkkopankkitunnuksilla Omakanta-palvelusta.


RAKKAUS

Rakkaus on aalto
joka lyö rantaan
jaksaa jaksaa
kuluttaa kalliota
hyväillä hiekkaa
tuoda tuliaisia
kaukaisista maista
vetäytyy
mutta palaa.

Väsymätön,
uskollinen voima.


Juhannus 2019

Tuuli se taivutti koivun larvaa…Juhannus ei ole mielijuhlani, koen siinä jonkinlaista pakkojuhlinnan makua vaikkakin kirkollisen merkityksen lisäksi
keskikesän yötön yö on juhlimisen arvoinen. Paras juhannusmuistoni on edelleen nuorimman lapseni syntymä juhannusaattona Jussin päivänä 24.6.1994.
Laskettu aika oli ollut ja mennyt, mutta hänellä oli  dramatiikan tajua syntyä lippujen liehuessa saloissa. Alkukesä oli ollut kylmä mutta pienokainen toi kesän tullessaan ja helteet jatkuivat pitkään. Ensi maanantaina tuosta tapahtumasta tulee kuluneeksi neljännesvuosisata.  Aika ei pysähdy, mutta elinpäivämme ovat rajalliset.  Tämäkin juhannus on jollekin ensimmäinen ja toiselle viimeinen. Mainoksessa kehotetaan elämään kuin viimeistä kesäpäivää. Eihän se huono neuvo ole elää kuin viimeistä päivää,  tapa millä sen tekee on merkittävämpi. Itse haluaisin viimeisen päiväni olevan arvokas. Hyvää juhannusta kaikille !


KELTAINEN TOUKOKUU

Se on täällä – kevät. Huumaava, hetkessä ohi oleva humaus. Samaan aikaan hento ja hurja. Muutosta muutoksen perään, perässä ei tahdo pysyä. Luonnossa tapahtuvien muutosten lisäksi toukokuun on koulu- ja opiskelurintamalla kiireistä aikaa, suuria asioita tapahtuu. Tulevaisuuksista päätetään. Viikot ovat risaisia, elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa vappuineen ja helatorstaineen. Ja sitten vielä tämä jääkiekon maailmanmestaruus ! Paljon hyviä tapahtumia mutta hyvistäkin muutoksista  herkemmän ihmisen sielu keikahtaa hetkeksi paikoiltaan ja menee tovi ennenkuin elämä palaa tasapainoon.

Huomenna on kuitenkin monella nuorella (ja miksei vanhemmallakin)  suuri päivä, ylioppilasjuhlat tai muut valmistujaiset.  Juhlaa on valmisteltu ja siihen on valmistauduttu, perinteisesti tai sitten aivan omalla tyylillä. Toivon että kaikilla olisi omannäköinen hyvä päivä ja päivän jälkeen hyvä mieli. Hyvää kesää ja lomaa <3


ULTIMAATTISET TUULET JA ELÄMÄN KEVEYS

Uusi vuosi 2019 alkoi ennätyksellisesti. Aapeli-myrsky riepotteli Suomea ennätyksiä rikkoen niin tuulen nopeuden kuin merenpinnan laskun suhteen. Lunta tuli taivaan täydeltä ja meitä muistutettiin kuinka voimakas luonto voi olla ja kuinka riippuvaisia olemme sähköstä.

Hieman kauempana, 6,6 miljardin kilometrin päässä maasta otti New Horizons -luotain kuvia asteroidi MU69 :stä (lempinimeltä Ultima Thule). Koskaan aiemmin ei ole pystytty jäljittämään  niin pientä kappaletta niin kovassa nopeudessa niin kaukana avaruuden syvyydessä.

Joku saattoi vuoden vaihtuessa tehdä myös uudenvuodenlupauksia tai uudenvuodenpäätöksiä. Minusta lupaus suuntautuu tulevaan aikaan ja päätös taas pistää jollekin asialle pisteen , päätöksen. Voisiko ajatella että pistää pisteen huonoille tavoilleen ja  lupaa yrittää kohti parempaa, lopputulosta arvioidaan myöhemmin.  Saahan sanoilla saivarrella mutta usein ihminen ei muuta tapojaan ennen kuin pakon edessä. Pienin askelin  ja vapaaehtoisesti kulkeminen on kuitenkin mukavampaa ja pidemmälle vievää. Ei ennätyksiä eikä muille näyttämistä  vaan tyytyväisyyttä omaan olemiseen ja tekemiseen, oli se sitten mitä vain. Pienistä arkipäivän asioista nauttiessa on hetkittäin hitusen lähempänä onnea.

Olin kerran kävellyt umpihangessa metsässä ja kun tulin viimein tielle kovalle alustalle mieleeni tulivat laulun sanat:

”Hetken tie on kevyt”.