Tuuli se taivutti koivun larvaa…Juhannus ei ole mielijuhlani, koen siinä jonkinlaista pakkojuhlinnan makua vaikkakin kirkollisen merkityksen lisäksi
keskikesän yötön yö on juhlimisen arvoinen. Paras juhannusmuistoni on edelleen nuorimman lapseni syntymä juhannusaattona Jussin päivänä 24.6.1994.
Laskettu aika oli ollut ja mennyt, mutta hänellä oli  dramatiikan tajua syntyä lippujen liehuessa saloissa. Alkukesä oli ollut kylmä mutta pienokainen toi kesän tullessaan ja helteet jatkuivat pitkään. Ensi maanantaina tuosta tapahtumasta tulee kuluneeksi neljännesvuosisata.  Aika ei pysähdy, mutta elinpäivämme ovat rajalliset.  Tämäkin juhannus on jollekin ensimmäinen ja toiselle viimeinen. Mainoksessa kehotetaan elämään kuin viimeistä kesäpäivää. Eihän se huono neuvo ole elää kuin viimeistä päivää,  tapa millä sen tekee on merkittävämpi. Itse haluaisin viimeisen päiväni olevan arvokas. Hyvää juhannusta kaikille !