LOPPUJA JA ALKUJA

NIMETTYJEN KIVIEN MAA

”Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan”

(Haloo Helsinki: Joulun kanssas jaan)

Myös otsikko Nimettyjen kivien maa on samaisesta laulusta.Isäni piti paljon hautausmaista ja vei meidätkin kesäretkillä eri paikkakuntien hautausmailla vierailemaan. Hautausmaat ovat usein kauniilla paikalla ja siellä on rauhallista. Pidän itsekin siitä tunnelmasta. Mutta eivät rakkaamme ole siellä. He ovat aina mukanamme, muistoissamme. Joulu ja uusi vuosi ovat aikaa, jolloin väkisinkin tulee arkielämää syvemmät aatokset mieleen. Mistä olemme tulossa, missä olemme nyt, minne olemme menossa ja miksi tämä kaikki. Niin moni läheinen ja rakas ja tuttu on jo mennyt pois. Kaipuu ja muistot ovat läsnä. Kuitenkin meillä jokaisella on lähipiirissämme ihmisiä, jotka ovat vielä täällä ja heitä voisi huomioida ja muistaa. Muistamisen ei tarvitse olla aina lahjan antamista, kortin lähettämistä vaan ehkä hyvän joulun toivotus vaikka bussissa vieressäistujalle. Tai jokin muu siinä hetkessä sopiva huomioiminen.

Minun vanhin lapseni on tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, vielä pitkälle ensi vuoteen ja toinen lapseni lähtee Keski-Eurooppaan jouluksi, kolmas lapseni on jouluna töissä. Mutta joka ikinen päivä heistä jokainen on sydämessäni. Kuten myös mieheni, äitini ja sisareni perheineen. Joulu ei tule siivouksesta, ruoanlaitosta, kuusen ostosta, lahjoista, kimalluksesta. Ne ovat vain oheistuotteita. Joulu tulee antamisen ilosta, omanlaisesta ohjelmasta, joku haluaa olla yhdessä joku haluaa olla yksin. Joku haluaa kokea joka joulu jotain erilaista. Joulu etelässä, joulu erämökissä, joulu hotellissa. Kaikkea ei saa itse valita, moni viettää joulun myös sairaalassa tai muussa hoitolaitoksessa. Moni viettää joulun töissä. Kaikki on oikein. Joulu tulee ja menee. Onkohan tämä joulu kuitenkin se, jonka muistamme vielä kun muut muistot ovat menneet.

Rauhallista joulun aikaa kaikille, huomenna on aina uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
Muutaman huomenen päässä on jopa uusi vuosi !


HÄMÄRÄN HYSSYÄ

Lokakuu. Äkkiä syksyn ilotulitus, uskomaton ruska,  alkaa olla ohi ja päiviin laskeutuu erilaiset harmaan, sinisen ja violetin sävyt. Sopiva aika sairauslomalle. Tämä syksy on kohdallani erilainen. Ensin pitää hampaita operoida ja sen jälkeen on tiedossa jalkaleikkaus. Hammasoperaatio tehdään Tampereella ja jalkaoperaatio Oulussa. Siihen miksi nämä paikkakunnat ovat valikoituneet on omat syynsä mutta käytännössähän tuo tietää pitkiä automatkoja ja ajankulua.  Useilla ihmisillä ( eikä vähiten yrittäjillä itsellään ) tuntuu olevan mielipide että eihän yrittäjä voi sairastaa, ei ainakaan vapaaehtoisesti, ainoastaan silloin kun on pää kainalossa.  Käsittääkseni yrittäjätkin ovat vain ihmisiä, ei robotteja , jotka kestävät mitä vaan ja saavat luvan  unohtaa itsensä. Jos on vuosikausia kärsinyt jalkavaivoista (joiden alkuperä on perinnöllinen, rakenteellinen + vanha vamma) niin eiköhän ole aika kokeilla jo tätä leikkauskorttia.  Toinen operaatio tuli yllättäen mutta oli pakollinen.

Ihmiset ovat suhtautuneet  tulevaan leikkaukseeni oikeastaan kahdella tapaa. Ne , joilla itsellä on ollut, ja on paljon kipuja ja vastoinkäymisiä ovat huomanneet että olen ollut aika väsynyt . Eräskin asiakas kysyi minulta yks’kaks: ” Saatko nukuttua hyvin? ” .  Sitten on taas ne, joiden mielestä olen aivan terve ”eihän sinun jalassasi ole mitään vikaa”.   Noista suhtautumistavoista voi terapeuttikin oppia jotain.  Toinen tuntui hieman säälivältä ja toinen taas välinpitämättömältä ja väheksyvältä.  Kumpikaan ei tuntunut aivan hyvältä vaikka ymmärrän että toinen oli tarkoitettu osaaottavaksi ja toinen kannustavaksi.  Mutta ulkoapäin annettu heikkous tai vahvuus ei vie mihinkään, se pitää syntyä ihmisestä itsestään. Miten sitten pitäisi suhtautua ja puhua ihmisille? Niin kanssaihmisille kuin asiakkaille ?

Se ei ole todellakaan aina helppo tehtävä. Jotkut piilottavat kipunsa ja pelkonsa huumorin alle ja jos mennään sillä linjalla ei ehkä koskaan päästä asioiden ytimeen. Jotkut taas valittavat varmuuden vuoksi enemmän kuin olisi tarpeen, että varmasti tulisivat nähdyksi ja kuulluksi.  Jotkut  pitävät kärsimyksensä omana tietonaan , ja heitä on vaikeinta auttaa.

Ei kai tuohon ole valmista reseptiä, tilannekohtaisesti täytyy suhtautua. Tärkeintä mielestäni on , että on aikaa pysähtyä kuuntelemaan ihmistä ja sitä miten hän kuvailee kokemuksiaan. Saa pyrkiä antamaan neuvoja jos niitä  kysytään mutta suurin apu lienee tietoisuus siitä että ollaan tukena silloin kun sitä tarvitaan.  Oppia ikä kaikki, terapeutillekin.  Pyrin jatkossakin siihen että en ole säälivä, alentuva, väheksyvä tai välinpitämätön.  Jokaisen kipu, kärsimys ja uupumus on hänen omaansa ja totista totta.  Toivon että pystyn , kunhan taas vahvistun,   auttamaan ihmisiä löytämään omat vahvuutensa.  Ihanaa  hämärän hyssyä ja hiljentymistä Sinunkin syksyysi <3

 

 

 

 


POTILASTIEDON ARKISTO – Kanta.fi

Kotikuntoutus Marketta on liittynyt kansalliseen sähköiseen Kanta Potilasarkistoon 30.7.2019.

Tästä päivästä lähtien kaikki uudet hoitojaksot kirjautuvat sähköisen potilastietojärjestelmän (Diarium) kautta myös Kanta-arkistoon. Asiakas voi tarkistaa tietonsa verkkopankkitunnuksilla Omakanta-palvelusta.


RAKKAUS

Rakkaus on aalto
joka lyö rantaan
jaksaa jaksaa
kuluttaa kalliota
hyväillä hiekkaa
tuoda tuliaisia
kaukaisista maista
vetäytyy
mutta palaa.

Väsymätön,
uskollinen voima.


Juhannus 2019

Tuuli se taivutti koivun larvaa…Juhannus ei ole mielijuhlani, koen siinä jonkinlaista pakkojuhlinnan makua vaikkakin kirkollisen merkityksen lisäksi
keskikesän yötön yö on juhlimisen arvoinen. Paras juhannusmuistoni on edelleen nuorimman lapseni syntymä juhannusaattona Jussin päivänä 24.6.1994.
Laskettu aika oli ollut ja mennyt, mutta hänellä oli  dramatiikan tajua syntyä lippujen liehuessa saloissa. Alkukesä oli ollut kylmä mutta pienokainen toi kesän tullessaan ja helteet jatkuivat pitkään. Ensi maanantaina tuosta tapahtumasta tulee kuluneeksi neljännesvuosisata.  Aika ei pysähdy, mutta elinpäivämme ovat rajalliset.  Tämäkin juhannus on jollekin ensimmäinen ja toiselle viimeinen. Mainoksessa kehotetaan elämään kuin viimeistä kesäpäivää. Eihän se huono neuvo ole elää kuin viimeistä päivää,  tapa millä sen tekee on merkittävämpi. Itse haluaisin viimeisen päiväni olevan arvokas. Hyvää juhannusta kaikille !


KELTAINEN TOUKOKUU

Se on täällä – kevät. Huumaava, hetkessä ohi oleva humaus. Samaan aikaan hento ja hurja. Muutosta muutoksen perään, perässä ei tahdo pysyä. Luonnossa tapahtuvien muutosten lisäksi toukokuun on koulu- ja opiskelurintamalla kiireistä aikaa, suuria asioita tapahtuu. Tulevaisuuksista päätetään. Viikot ovat risaisia, elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa vappuineen ja helatorstaineen. Ja sitten vielä tämä jääkiekon maailmanmestaruus ! Paljon hyviä tapahtumia mutta hyvistäkin muutoksista  herkemmän ihmisen sielu keikahtaa hetkeksi paikoiltaan ja menee tovi ennenkuin elämä palaa tasapainoon.

Huomenna on kuitenkin monella nuorella (ja miksei vanhemmallakin)  suuri päivä, ylioppilasjuhlat tai muut valmistujaiset.  Juhlaa on valmisteltu ja siihen on valmistauduttu, perinteisesti tai sitten aivan omalla tyylillä. Toivon että kaikilla olisi omannäköinen hyvä päivä ja päivän jälkeen hyvä mieli. Hyvää kesää ja lomaa <3


ULTIMAATTISET TUULET JA ELÄMÄN KEVEYS

Uusi vuosi 2019 alkoi ennätyksellisesti. Aapeli-myrsky riepotteli Suomea ennätyksiä rikkoen niin tuulen nopeuden kuin merenpinnan laskun suhteen. Lunta tuli taivaan täydeltä ja meitä muistutettiin kuinka voimakas luonto voi olla ja kuinka riippuvaisia olemme sähköstä.

Hieman kauempana, 6,6 miljardin kilometrin päässä maasta otti New Horizons -luotain kuvia asteroidi MU69 :stä (lempinimeltä Ultima Thule). Koskaan aiemmin ei ole pystytty jäljittämään  niin pientä kappaletta niin kovassa nopeudessa niin kaukana avaruuden syvyydessä.

Joku saattoi vuoden vaihtuessa tehdä myös uudenvuodenlupauksia tai uudenvuodenpäätöksiä. Minusta lupaus suuntautuu tulevaan aikaan ja päätös taas pistää jollekin asialle pisteen , päätöksen. Voisiko ajatella että pistää pisteen huonoille tavoilleen ja  lupaa yrittää kohti parempaa, lopputulosta arvioidaan myöhemmin.  Saahan sanoilla saivarrella mutta usein ihminen ei muuta tapojaan ennen kuin pakon edessä. Pienin askelin  ja vapaaehtoisesti kulkeminen on kuitenkin mukavampaa ja pidemmälle vievää. Ei ennätyksiä eikä muille näyttämistä  vaan tyytyväisyyttä omaan olemiseen ja tekemiseen, oli se sitten mitä vain. Pienistä arkipäivän asioista nauttiessa on hetkittäin hitusen lähempänä onnea.

Olin kerran kävellyt umpihangessa metsässä ja kun tulin viimein tielle kovalle alustalle mieleeni tulivat laulun sanat:

”Hetken tie on kevyt”.

 


JOKA HETKESSÄ LEPÄÄ IKUISUUS

Pääsiäisen ja Vapun välissä

Harvinaisen aurinkoinen ja lämmin pääsiäinen on jo elettyä elämää. Sain ihailla kaunista Suomen luontoa kävellen ja pyöräillen. Metsään pääsee taas poluille ja niitä pitkin pian vapautuvien järviemme rannoille. Olen todella onnekas kun saan asua Suomessa ja maaseudulla.

Kaikenlaista on maailmalla tapahtunut tänäkin pääsiäisenä.   Pommi-iskuja, tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, muita kuolemantapauksia. Media tulvii tietoa, oikeaa ja väärää. Ihmisparan aivot väsyvät yrittäessään lajitella kaikkea omiin lokeroihinsa. Huomenna on taas uudet shokkiuutiset.

Kuinka monta kertaa olen miettinyt miten houkuttelevaa olisi jäädä syrjään tästä kaikesta menosta ja melskeestä. Mitä menettäisi jos ei saisi kaikista pahuuksista tietääkseen ? Todennäköisesti tulisi oikea tiedonjano, haluaisi kaivamalla kaivaa tietoa asioista, jotka itseä kiinnostaa, joilla on itselle merkitystä ja joihin itse voi vaikuttaa.
Nyt useimpien asioiden kohdalla tulee voimaton ja turhautunut olo. Tämänkin tiedon sain, mutta mitä teen sillä ? Miten voin  oikeasti olla avuksi ? Takaisin eiliseen emme pääse vaikka välillä sitä toivoo. Tärkeintä olisi että lapset  ja nuoret oppisivat suodattamaan tästä valtavasta tietotulvasta olennaiset asiat ja ajattelemaan itse.

Minun pienet aivoni nitkahtavat väärään asentoon yrittäessään miettiä maailmanlaajuisia tai edes valtakunnallisia ongelmia , puhumattakaan koko ihmiskuntaa uhkaavista skenaarioista. Joten tyydyn siihen että olen tähän pieneen elämääni tyytyväinen ja yritän elää parhaani mukaan sekä  nauttia pienistä onnenpätkistä , joita elämä eteeni antaa.
Ismo Alangon sanoin : ” Joka hetkessä lepää ikuisuus”.

Ihanaa kevättä, iloista Vappua ja onnellisia valmistumisia elämän juhliin !


KESKIKESÄN AIKAAN

Kesä – menikö se jo ?

Onpa tämän vuoden kevät ja kesä olleet yllättäviä. Ensin lumet sulivat silmissä , sitten poukkoiltiin kelirikkoisilla perunapeltoteillä ja sen jälkeen alkoivat helteet. Paitsi lomaviikollani oli todella kylmää.  Olin varannut viikon lomaa kesäkuun alusta koska rakastan alkukesän huumaa;  kaikki kukkii, kaikki tuoksuu, linnut laulaa. Mutta tänä vuonna tuo kaikki oli kesäkuun alussa jo ohi. En  muista kesää milloin olisin ajatellut ennen juhannusta että tässäkö tämä nyt sitten oli, kesä.  No, ehkäpä ajatus muuttuu kunhan saadaan vettä ja luonto alkaa tuoksua ja virota tästä pölyisestä koomasta.

Kesän alku on ollut kiireinen ja muutosta täynnä. Tietosuoja-asetus,  muutoksia vakuutuksissa ja puhelinliittymissä, sähköisen potilastieto- ja laskutusjärjestelmän opettelua, koulutusta yms. Niin , kai yrittäjän pitäisi osata ja jaksaa kaikki mutta kyllä joskus haluaisi pidemmänkin aikaa olla tekemättä yhtään mitään.

Yrittäjäksi alkaessani olin ajatellut toimivani hyvin matalalla profiililla ja pienellä byrokratialla. Mutta ei, se ei tämän päivän yhteiskunnassa ole mahdollista.  Byrokratiaa on todella paljon ja siitä huolimatta tarpeellinen tieto ei kulje riittävän hyvin. Olen kurkkuani myöten täynnä rekisteröitymisiä ja kirjautumisia sinne ja tänne ,   käyttäjätunnusten ja salasanojen muistamista ynnä muuta vastaavaa.

Välillä ei voi olla miettimättä että voisipa olla tämän tietoyhteiskunnan ulkopuolella ”erakkona Lapissa”.  Aika moni onkin ulkopuolella, mutta ei vapaaehtoisesti vaan siksi että ei omista tietokonetta ja älylaitteita. Kaikenlainen asiointi ilman niitä on tehty ylen hankalaksi.  Kyllä uudet teknilliset innovaatiot ovat useimmiten  hyödyllisiä mutta ei voida olettaa että kaikilla on vaadittavat  laitteet.

Nautin suunnattomasti kun menen kotikäynnille ”menneeseen aikaan”, paikkaan missä ei ole viimeisimpiä nykyajan laitteita.  Tuntuu kuin aika hidastaisi tahtia ja rauha laskeutuisi elämään.  On aikaa puhua, on aikaa kuunnella, on aikaa miettiä ja suunnitella. Siihen hetkeen haluaisi jäädä. Ikääntyviltä sukupolvilta olisi paljon opittavaa, mutta tänä päivänä heidän täytyy yrittää opetella ja sopeutua nopeatahtiseen nykyelämään älylaitteineen.

Onko niin että murto-osa ihmisistä suunnittelee ja ohjelmoi laitteita, jotka sitten hallitsevat meidän muiden elämää ?  Ja tuleeko laitteet joskus älykkäämmäksi kuin kukaan ihminen? Näinhän se on kirjallisuudessa ja elokuvissa jo kauan sitten kuvailtu meneväksi. Nostan hattua kaikille, jotka uskaltavat kyseenalaistaa minkä tahansa valtavirran suunnassa menevän ilmiön ja ajatella omilla aivoillaan. Vielä enemmän nostan hattua niille, joilla on energiaa taistella valtavirran virheitä vastaan.
Itse en lukeudu näihin energisiin, olen vain pieni yrittäjäparka , joka narisee helteen väsyttämänä blogikirjoituksessaan.

Mutta narinat sikseen ja oikein hyvää ja turvallista juhannusta kaikille !
Kunnioita luontoa ja luonnonilmiöitä., ne ovat aina voimakkaampia kuin kukaan meistä.


KEVÄÄN HERKÄLLÄ KORVALLA

Poispäin kyyneleet vierivät.

 

Menneeseen en voi

palata.

En siinä enää

onnistua tai

epäonnistua.

 

Muistot seisovat

pyhäpuvuissaan

koskemattomina.

Kaikessa

kauneudessaan

viiltävät

syvältä.